Etusivu

Tervetuloa Salon Seudun Lottaperinne ry:n kotisivuille!

Salon Seudun Lottaperinne ry on vuonna 2001 perustettu Suomen Lottaperinneliiton paikallinen jäsenyhdistys.

Yhdistyksemme tarkoituksena on edistää lottien ja pikkulottien henkistä ja fyysistä vireyttä, jakaa oikeaa tietoa Lotta Svärd -järjestöstä sekä säilyttää lottien muistoa ja henkistä perintöä.

Yhdistys järjestää kuukausittain eri aiheisia esitelmä- ja musiikkitilaisuuksia, joihin kokoonnutaan pääasiassa Perinnepajalle (Torikatu 7, Salo). Tarkoituksena on järjestää monipuolista lottaperinteen asiasisältöihin liittyvää toimintaa, kuten kulttuuritapahtumia, retkiä sekä lottien ja pikkulottien kuntoutusta. Toiveita ja ideoita tapahtumiin liittyen otetaan vastaan.

Tervetuloa mukaan toimintaamme!

* * * * *     * * * * *     * * * * * 

AJANKOHTAISTA

Olethan jo tutustunut tapahtumakalenteriimme?

Etkö ole vielä jäsen? Oletko huomannut sähköisen jäsenhakemuslomakkeemme?

Tuusulan Lottamuseolla on myös tarjolla mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa 18.5.2024 alkaen! Lottamuseon ulkorakennuksessa aukeavaan Vaaran vuodet - Sodan ja rauhan välissä -teemanäyttelyyn pääset tutustumaan myös verkossa.

Tai ehkäpä kiinnostuisitkin Vaaran Vuodet -pakopelistä? Ota yhteyttä Lottamuseoon pelivarauksia varten! Toimi nopeasti, Syvärannan salaisuudet on löydettävä, ennen kuin Valvontakomissio saapuu... 

* * * * *     * * * * *     * * * * *

Lotta Svärd  -järjestön toiminnasta vuosina 1939-1944

Lotta Svärd -järjestön aatteellinen pohja voidaan hyvinkin johdatella siitä elämänohjeesta, jonka J. L. Runeberg antoi Lottansa julistaa Oravaisissa tuleville sukupolville: -”nyt ei ole kysymys rikkaudesta tai kurjuudesta, vaan nyt ratkaistaan tämän maan ja sen kansan yhteinen kohtalo-”.

Tällä elämänohjeella J. L. Runeberg ansaitsi lottien henkisen isän aseman luomalla esikuvan sille isänmaanrakkauden ja kansan puolustustahdon aatteelle, jolle Lotta Svärd -järjestö rakentui.

Säilyneiden asiakirjojen mukaan ”Riihimäen Lotta Svärd” käytti ensimmäisenä Lotta Svärd -nimeä. Järjestön perustamispäivänä on kuitenkin pidettävä 12.9.1921, jolloin Sosiaalihallitus hyväksyi sääntöehdotuksen muutokset yhdistysrekisteriin merkittäviksi. Järjestön tarkoituksena oli levittää suojeluskunta-asiaa ja avustaa suojeluskuntia, myöhemmin myös puolustusvoimia.

Mahdollisen liikekannallepanon varalta järjestössä tehtiin suunnitelma lottien sijoittamisryhmistä. Ne olivat seuraavat:

• lääkintäjaosto
• muonitusjaosto
• varusjaosto
• toimisto- ja viestijaosto

Lääkintäjaostoon kuuluivat:

• lääkintälotat
• sairaanhoitajat
• farmaseutit
• apteekkarit
• laboratorionhoitajat
• laboratorioapulaiset
• eläinlääkintävarastonhoitajat
• sotilasapteekin teknilliset apulaiset
• osastolääkärit
• hammaslääkärit
• lääkintämuodostelmien siivoojat

Muonitusjaostoon kuuluivat:

• muonittajat
• keittäjät
• emännöitsijät
• rajatoimiston henkilökunta

Varusjaostoon kuuluivat:

• varastonhoitajat
• varastoapulaiset
• räätälit

Toimisto- ja viestijaostoon kuuluivat:

• puhelinhenkilöstö
• puhelin- ja tasohenkilöstö (IVAK eli ilmavalvontakeskus)
• radiohenkilöstö
• lennätinhenkilöstö
• kassanhoitajat
• kanslistit, kanslia-apulaiset, kirjurit
• piirtäjät, kartanpiirtäjät, säälotat (sääpalveluasema)
• ilmavartijat
• kirjanpitäjät
• kortistonhoitajat
• kielenkääntäjät
• matemaatikot (päämaja)
• salakirjoittajat
• viestittäjät
• postittajat
• kirjaajat
• laborantit
• meteorologit (keskussääasema)
• laskijat (topografijoukot)

Otan esimerkkejä muutamien ryhmien toiminnasta.

Muonituslotat

Muonituslotan monilukuisista tehtävistä esitän yhden esimerkin. Lotta Svärd -järjestö teki Puolustusministeriön kanssa lokakuussa 1939 leivän hankintasopimuksen. Tämän sopimuksen mukaan leipiä leivottiin yksityistalouksissa ympäri maata. Paikalliset muonituspäällikkölotat organisoivat työn.

Leipämäärät eivät olleet aivan pieniä. Siitä muutamia esimerkkejä:

• Varsinais-Suomen sk-piiri (suojeluskuntapiiri), 23 tonnia / vuorokausi
• Etelä-Pohjanmaan sk-piiri, 20 t/vrk
• Etelä-Hämeen sk-piiri, 20 t/vrk
• Pohjois-Hämeen sk-piiri, 20 t/vrk
• Pohjois-Savon sk-piiri, 12 t/vrk
• Jyväskylän sk-piiri, 20 t/vrk

Rajatoimisto muodosti oman tehtäväkenttänsä. Sen tehtävänä oli linnoitusjoukkojen muonitustehtävät ja kanttiinien pito. Päällikkönä oli talousopettajan koulutuksen saanut lotta.

Säälotat

Valtakunnan sääpalvelua johti sotien aikana Päämajan säätoimisto, jonka päällikkönä oli professori Jaakko Keränen.

Lottia oli sääpalvelutehtävissä yhteensä 160. Suurin osa heistä oli säähavaintoasemilla eri puolilla Suomea. Osa toimi sääkartanpiirtäjinä lentoasemilla ja sääasemilla. Säätietoja annettiin myös eräillä ilmavalvonta-asemilla.

Oman pienen ryhmänsä muodosti kahdeksan (8) meteorologilottaa, jotka olivat saaneet perusteellisen säälottakoulutuksen keväällä 1941. Pohjakoulutuksena oli filosofian kandidaatin tutkinto.

Ilmavalvontalotta

Ilmavalvonnassa palvelleet lotat jaettiin tehtäviensä mukaisesti seuraaviin ryhmiin:

• IVAK-lotta (ilmavalvontakeskukset)
• Iv-lotta (ilmavalvontalotta) eli tornilotta
• radistilotta
• keskuslotta

Valoheitinlotta

6.6.1941 koulutettiin 145 lottaa. Heille annettiin myöskin aseiden käytön opetusta desanttivaaran ja maihinnousu-uhan vuoksi.

26.7.1944 muodostettiin lotista 14. valonheitinpatteri Ilmatorjuntarykmentti 1:een. Se oli ensimmäinen ja myös viimeinen naisista kokoonpantu sotilaallisesti toimiva ja taisteluvastuuta kantamaan tarkoitettu perusyksikkö. Aselevon jälkeen yksikkö kotiutettiin 24.9.1944.

Pikku-lotat

Alkusysäyksen antajana pikku-lottatyölle oli ripeästi kehittynyt suojeluskuntien poikatyö, jota lotat seurasivat läheltä, sillä heidän huolenaan oli suojeluskuntapoikien varusteiden hankinta.

Tyttöosaston jäseneksi pääsi jokainen 8 vuotta täyttänyt tyttö, jolle holhooja oli antanut suostumuksensa. Toiminnan helpottamiseksi tyttöosastot jaettiin tavallisesti kahteen ryhmään, 8-13-vuotiaat ja 14-16-vuotiaat. Täytettyään 17 vuotta pikku-lotalla oli mahdollisuus anoa Lotta Svärd -yhdistyksen jäsenyyttä.

Pikku-lotan tehtäviä olivat mm.:

• toimia lottien apulaisina
• toimia kanttiinien hoitajina (sairaalat)
• toimia keittiöapulaisina
• toimia lähetteinä
• toimia puhelinkeskusten hoitajina
• osallistua sidetarpeiden valmistukseen
• ompelimon tehtäviä
• silitystöitä
• apuna siirtoväen sairaaloissa ja majapaikoissa
• leipien pakkaaminen

Lottatyttöjen kultaiset sanat

1. Rakasta Jumalaa yli kaiken.
2. Rakasta sekä palvele kotiasi ja isänmaatasi.
3. Huomaa luonnon kauneudessa Luojan suuruus.
4. Kunnioita mennyttä ja usko tulevaisuuteen.
5. Ole hyvä.
6. Suorita ilomielin velvollisuutesi.
7. Älä lannistu vaikeuksista.
8. Ole hyvä toveri ja rehellinen ystävä.
9. Noudata määräyksiä, alistu kuriin ja käyttäydy moitteettomasti.
10. Lottatyttö, elä lähempiesi apuna, ympäristösi ilona, kasva kansallesi kunniaksi.

Lääkintälotat

Talvisota:

• sotasairaaloita, 51 kappaletta
• kenttäsairaaloita, 28 kpl
• sairaalajunia, 3 kpl
• sairasjunia, 7 kpl

Jatkosota:

• sotasairaaloita, 50 kappaletta
• kenttäsairaaloita, 29 kpl
• kenttäsairaalaosastoja, 3 kpl
• sairasjunia, 10 kpl

JSP eli joukkosidontapaikoilla toimi ainoastaan muutama lotta.

Nimitys ”verilotta” historian kirjoissa vuosikymmenien kuluttua annettu väärälle lotalle. Verilotta ei ollut lotta, joka luovutti verta toisten hengen pelastamiseksi, vaan lotta, joka kuljetti tuota arvokasta ainetta sinne, missä sitä tarvittiin. Tehtävä oli suurta tarkkuutta ja huolta vaativa, koska kallis lasti oli säilytettävä määrätyssä lämpötilassa ja sen oli tultava nopeasti perille.

Olen jättänyt viimeiseksi lääkintälottien vaikeimman ja raskaimman tehtävän selostuksen.

Vaikein ja raskain osa oli niillä lääkintälotilla, jotka vapaaehtoisesti olivat ottaneet tehtäväkseen viimeisen palveluksen antamisen sankarivainajalle.

Kaatuneet kerättiin keräilykeskuksista kaatuneiden evakuoimiskeskuksiin (KEK). Varsinkin talvella jäätyneiden sankarivainajien käsittely oli erittäin vaikeata:

• Kaatuneet oli ensin sulatettava
• Tämän jälkeen suoritettiin vainajien huolellinen pesu
• Pesun jälkeen haavat sidottiin
• Hiukset kammattiin
• Puettiin omin käsin tehtyihin arkkuvaatteisiin ja nostettiin arkkuihin

Viimeinen matka Itä-Karjalan ääriltä kotiin Suomeen, oman pitäjän multiin, alkoi.

Jos kaatunut oli pahoin silpoutunut, kiinnitettiin arkun kanteen lipuke, johon oli kirjoitettu: ”Ei saa aukaista”.

Luen erään 20-vuotiaan sairaanhoitaja-lääkintälotan kirjeen äidilleen jouluna 1941:

”Lähtemättömästi, iäksi on painunut mieleeni jouluyö vainajien parissa.

Sytytimme pienen kynttilän huoneessa, jossa sankarivainajat vielä jäätyneinä lepäsivät. Syvästi me tunsimme elämän dualismin, sen valon ja varjojen vaihtelun: ruhjotut ruumiit ja tyynet, melkein hymyn kirkastamat kasvot sekä vihollisen raakuuden ja julmuuden, joka saattaa jättää julmat jälkensä kaatuneen sankarin maalliseen tomumajaan.

Me lauloimme siellä virren: ’Minä vaivainen oon, mato matkamies maan’. Lauloimme virren loppuun, vaikka kyyneleet summensivat silmämme ja äänet sortuivat.

Pieni kynttilä paloi loppuun, pastori piti lyhyen rukouksen.

Kun painoimme oven hiljaa kiinni ja palasimme elävien maailmaan, suureen ja surulliseen jouluyöhön, oli kuin olisi vielä kaikunut korvissamme: ’-elo täällä kuin unta ja varjoa on-”.

Meiltä kekkilotilta on usein kysytty: ’Eikö teidän työnne ole hirveää ja synkkää, kun täytyy olla aina vainajien parissa?’

Vastauksemme on aina ollut: ’Ehkä työmme on lohdutonta, mutta se tuntuu niin surullisen suurelta ja vaikuttavalta, olemme oppineet paljon elämän vakavuutta, olemme syvästi kiitollisia siitä, että olemme saaneet olla kekkilottina.”

1939-1944 käytyihin sotiin osallistui eri tehtävissä kaikkiaan 90 373 lottaa. Heistä 25 233 toimi sotatoimialueella. Lottien tappiot olivat seuraavat:

Talvisota:

• kaatui, 49
• kuoli sairauksiin, 11
• kuoli tapaturmaisesti, 4

Jatkosota

• kaatui, 228
• katosi, 4

Maailmanhistoriassa tuskin voidaan osoittaa montakaan ajankohtaa, jolloin naisten osuus kansakunnan kohtalon hetkinä olisi ollut niin suuri kuin Suomen naisten osuus talvi- ja jatkosodassa. Ansio tästä on annettava ensisijassa Lotta Svärd -järjestölle.

Suomen marsalkka Mannerheim sanoi sotien päättymisen jälkeen: ”Lottien työn merkitys sodissamme oli niin arvokas, että vasta historia sen täysin voi määritellä”.

Välittömästi välirauhansopimuksen allekirjoittamisen (19.9.1944) jälkeen maahamme saapui liittoutuneiden valvontakomission edustajat. Valvontakomission päällikkö kenraalieversti Andrei Zdanov saapui Suomeen 5.10.1944.

Porkkalan alue oli välirauhansopimuksen perusteella vuokrattu Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Neuvostosotilaat marssivat vuokra-alueelle yleensä öisin Lauttasaaresta. Eräänä marraskuun yönä neuvostokapteeni Bjelov ammuttiin marssirivistöön. Laajoista tutkimuksista huolimatta ampujaa ei koskaan saatu selville.

On selvää, että tämäkin teko kiristi naapurimaiden suhteita. Presidentti Mannerheim ja pääministeri Paasikivi olivat jatkuvan painostuksen kohteena.

20.11.1944 valvontakomission kakkosmies, kenraalimajuri Savonenkov, ilmoitti puolustusministeri Waldenille, että Lotta Svärd -järjestä on viipymättä lakkautettava (Suojeluskuntajärjestö oli lakkautettu jo 3.11.1944). Puolustusministeri välitti vaatimuksen välittömästä pääministerille. Paasikivi totesi: ”ikävä asia, mutta mitä sille voi tehdä”, huokasi ja sanoi: ”hirmuista, hirmuista”.

Valtioneuvosto käsitteli lakkautusvaatimusta 23.11.1944 ja päätti lakkauttaa järjestön toiminnan.

Lakkautushetkellä järjestön kokonaismäärä oli 232 000.

Oli sattuma, että allekirjoittanut pääsi siviiliin samana päivänä. Olin palvellut armeijassa yhtäjaksoisesti 5 vuotta ja yhden kuukauden.

Järjestön lakkauttamisen jälkeen ei isänmaan ole lotille liiemmälti kiitollisuuttaan osoittanut. Sotaveteraanien mielestä tuo kiitollisuus ei ole hetkeksikään kadonnut.

Sotien aikana Lotta Svärd -järjestö kesti kunnialla tulikokeensa, ja sen yksityiset jäsenet lunastivat lottalupauksensa.

Yli 50 vuotta sitten isänmalliset, rohkeat, taitavat ja sisukkaat suomalaiset miehet ja naiset taistelivat tämän kauniin maamme säilymiseksi itsenäisenä. Heidän uhrinsa olivat raskaat, mutta he onnistuvat yhteisessä tavoitteessaan.

Nuoremman sukupolven, kaikkien tulevien suomalaisten sukupolvien velvollisuutena on varjella isänmaataan kaikista uhkatekijöiltä. Maanpuolustustyöllä on tässä avaintehtävä.

Salossa marraskuulla 1995

Åke W. Särkinen

* * * * *     * * * * *     * * * * *

Näin kirjotti muistelmapuheessaan sotaveteraani, ylirakennusmestari Åke W. Särkinen vuonna 1995. Aihe koskettaa meitä edelleen. Salon Seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Tuula Keskitalo on esittänyt puheen Salon Rotary-yhdistykselle 28.10.2024 sekä Lottaperinneyhdistyksen vuosikokouksessa 28.10.2024.

Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisesta tulee tänään 23.11.2024 kuluneeksi päivälleen 80 vuotta. Yhteistyössä Salon Seudun Sotilaspoikien perinnekilta ry:n kanssa järjestettävä muistelutapahtuma alkaa Salon seurakuntatalon Kuparisalissa klo 14.

Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa!

* * * * *     * * * * *     * * * * *

Kuntoutuspalvelut lähelle/kotiin

Virike-avokuntoutus on Lotta Svärd säätiön järjestämä ja siihen voi hakemuksesta osallistua lotta kerran vuodessa ja pikkulotta 2 vuoden välein. Hakemus toimitetaan suoraan Lotta Svärd säätiölle.

Virike-avokuntoutuksessa lotta/pikkulotta voi itse valikoida palveluluettelosta tarpeelliset palvelut, esimerkiksi

• fysioterapian, hieronnan, jalka- ja käsihoidon kaltaiset ei-lääkinnälliset hoidot
• liikunnallisten harrastusten, kuten jumpparyhmä-, uimahalli- ja kuntosalimaksut
• kotiin tuodut palvelut, kuten ulkoiluseura, tuki kotiaskareissa, muistiharjoitteet
• kampaamo- ja kosmetologipalvelut

Lotan/pikkulotan matkakulut, kodin perusparannuskulut, siivous- ja kotihoitokulut, apuvälineet yms. eivät kuulu Virike-avokuntoutuksen sisältöön. Virike-avokuntoutusta haettaessa terveystietoja ei tarvitse toimittaa Lotta Svärd Säätiölle.